torstai 13. helmikuuta 2014

Sairaushistoria ja kuinka tähän tultiin

Hevoseni lihasongelmiin päästiin kiinni syksyllä 2013. Ensin hevoseni sairasti voimakkaan ja pitkittyneen flunssan. Flunssa alkoi syyskuun alussa ja kesti peräti kuukauden selvitä siitä kaikkine jälkiongelmineen. Pelkän virusinfektion kaveriksi tuli lopulta bakteeri-infektio ja hevoselle nousi 40-asteen kuume. Antibioottikuuri auttoi tukihoitoineen ja kuume saatiin laskemaan vuorokaudessa. Sairastelun lisäksi hevoseni kohtasi edellisessä tallipaikassaan stressiä erityisesti epävakaan laumadynamiikan ja usein vaihtuvien hevosten takia. Hevoseni tuntuu olevan herkkä tällaisille muutoksille ja reagoi niihin negatiivisesti.

Liikutan hevostani normaalisti paljon, joten halusin flunssan jälkeen seurata hevoseni veriarvoja. Halusin eliminoida mahdollisuuden siihen, että aloittaisin liikunnan lisäämisen liian nopeasti. Olin kyllä todella varovainen, mutta koin verikokeet erinomaiseksi seurantamahdollisuudeksi. Minua mietitytti myös flunssan jälkeen alkanut epänormaalin kova hikoilu kevyessäkin rasituksessa. Hevonen saattoi olla ryntäiltä vaahdossa jo käyntilenkin ja lyhyen laukkapätkän jälkeen.

Verikokeista paljastui, että hevoseni lihasarvot olivat huomattavan koholla. Pahimmillaan CK oli +3000 ja ASAT n. 1000. Tämän löydöksen jälkeen hevonen jäi useaksi viikoksi täydelliseen lepoon toipumaan. Hevonen ei näilläkään lihasarvoilla oireillut kovinkaan selkeästi, sillä ainoastaan takaosan lihakset olivat hieman kireämmät kuin normaalisti. Hevostani on hierottu säännöllisesti vuodesta 2012, mutta edes hieronnoissa lihakset eivät ole koskaan tuntuneet mitenkään epänormaaleilta.

Täydellisellä levolla lihasarvot laskivat lähes viiterajojen sisään. Tässä vaiheessa epäilyksenä oli silloisen tallipaikan korkeasokerisen heinän aiheuttamat ongelmat yhdistettynä liikuntaan sekä niiden kombinaation aiheuttama lievä lannehalvaus. Heräsi epäilys, että hevoseni on hiilihydraattiherkkä. Koska taustalla oli paha ja pitkittynyt flunssa, sen vaikutusta lihasarvojen nousuun ei voitu sulkea pois. Toivoa antoi se, että olin "huvin ja urheilun vuoksi" halunnut tsekata hevoseltani kaikki mahdolliset veriarvot loppuvuodesta 2012. Tällöin lihasarvot olivat täysin normaalit.

Löysin joulukuussa 2013 uuden tallipaikan, jossa sain hankittua hevoselleni vähäsokerisempaa heinää ja vakaat, stressittömät olot. Tallipaikan vaihtamisen jälkeen hevoseni muuttui aivan silmissä! Hevosestani tuli mielettömän pirteä, reipas ja menohaluinen. Paikoitellen olin jopa hieman hätää kärsimässä, sillä hevonen tuntui muuttuneen potkukelkasta moottorikelkaksi! Olin todella tyytyväinen muutokseen ja uskoin, että kohonneet lihasarvot olivat enää muisto vain.

Luulo osoittautui vääräksi ja kontrolliarvoja tammikuussa 2014 otettaessa CK- ja ASAT olivat edelleen selkeästi koholla, kummatkin noin 900 kieppeillä. Tässä vaiheessa ei enää jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viedä hevonen klinikalle lisätutkimuksiin. Tutkimukset aloitettiin verikokeella ja lihasbiopsialla. Verikokeesta katsottiin troponiini (sydänlihasarvo) ja lihasbiopsialla lähdettiin etsimään lihasaineenvaihduntasairauksia.

Sain lihasbiopsian tulokset 11.2.2014 ja diagnoosi oli varma; hevoseni sairastaa Polysaccharide Storage Myopathya. Olin jo varautunut kyseiseen sairauteen ja siirtänyt hevosen oikeanlaiselle ruokavaliolle ja kevyelle liikutukselle, mutta silti diagnoosin varmistuminen veti maton jalkojeni alta. Entä jos hevoseni sairautta ei saada kuriin eikä se toivu edes normaalin harrastehevosen tasolle?

1 kommentti:

  1. Heippa. Suurkiitos että olet jaksanut kertoa teidän sairastumisesta ja jaat hankkimaasi tietoa. Sairaudesta ja omakohtaisia kokemuksia on tarjolla todella vähän Suomenkielellä. Minun er ruunani sai viikko sitten diagnoosin ja olisi upeaa jos voisin kanssasi jutella, olisiko mahdollista? Meili os on saukkorinteetalli@gmail.com Yt. Mirka

    VastaaPoista

Hei lukijani! Saan kaikista kommenteista ilmoituksen sähköpostiini, joten vastaan myös vanhempien kirjoitusten kommentointiin.